Jutun kuvat on kadonneet ohjelman päivityksen myötä!

MATKAKERTOMUS 15.9.2009 

PIENTÄ TARINAA MATKASTA 9.9.2009 – 12.9.2009 RAUTARUUKIN ELÄKELÄISTEN MUKANA SUUNTAAN: RAAHE – KEMI – ROVANIEMI – LEVI – TROMSSA – KIIRUNA – TORNIO – RAAHE

Kyseinen matka varattiin jo keväällä ja maksoi 320 euroa. Siihen sisältyi matkat, aamiaiset ja illallinen joka päivä, samoin opastettu kierros Tromssassa.

Keskiviikko aamuna kello 9.00 ahtautui linja-auto täyteen matkalaisia Raahen linja-autoasemalla. Ystävättäreni ja huonetoverini Aila sanoi etukäteen että mennään toiseksi etummaiseen penkkiin (siitä näkee hyvin maisemat ja voi kuitenkin ojentaa jalkansa suoraan), mutta innokkaat lähtijät olivat olleet nopeampia ja me jouduimme kolmanneksi viimeiselle penkkiriville! No eipä se juuri haitannut… ihan hauska oli sielläkin istua – takapenkin porukka oli yhtä mukavaa kuin muutkin.

Matkanjohtajana oli Raimo H., joka oli aikoinaan jonkin aikaa minunkin työnjohtajana. Hän puhui ensin ja sitten bussikuski Pekka, joka osoittautui varsinaiseksi showmieheksi. Ja humoristiksi myös. Välillä hän lauleli tai kertoi vitsejä tai tapauksia entisiltä reissuilta. Hauskaa oli eikä ajoturvallisuus kuitenkaan häiriintynyt. Kaukana taitaa olla ajat jolloin ”Keskustelu kuljettajan kanssa on kielletty”!

– Huumorintajusta tulin siihen tulokseen, että meitä taitaa olla ainakin kolmenlaisia luonteita siinä suhteessa. Ensin ovat varsinaiset tosikot (10 %), sitten ihmiset jotka tajuavat huumorin (80 %) ja kolmanteen lajiin kuuluvat ihmiset, jotka osaavat huumoria myös itse tuottaa (10 %). Mututuntuma-tutkimus!

Ei ehditty kuin Merihelmeen asti kun mentiin ensimmäiset kahvit pullan kanssa nauttimaan. Kemistä käännyttiin Rovaniemeä kohti, jossa sitten syötiin! Matkaa jatkettiin Kittilän ja Levin suuntaan. Lähellä Leviä alkoi näkyä ensimmäiset ruskan merkit. Keltaisia koivuja ja jossain paikassa näytteeksi pikkuisen maaruskaakin. Mutta kunnon ruska-aika lienee vielä edessäpäin ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Levillä majoituttiin Sirkan Tähteen. Pieni kävely rinnettä ylös – ja harmillinen takaisku kun kamera (ja varmaan kännykkäkin) tuli jätettyä hotelliin. Rinteen alla tepasteli kolme cityporoa. Söivät ruohoa ja jatkoivat matkaa kylän suuntaan liikenteen sekaan!

Illallinen hotellissa oli tavan mukaan hyvä. Arvelimme että lähdemme huonekaverin kanssa katsomaan mitä ravintolatanssi-ilta toisi mukanaan. Mutta toisin kävi. Jälkiruokaa hakiessa puhuttelemaan tuli mies joka ehdotti ”erilaista” iltaa. Iltaa tutustuen Stelk’in (ikään kuullutkaan!) toimintaan, hengellistä musiikkia haitarilla säestettynä. Lupasin että ehkä kurkkaisimme syömästä lähtiessämme, mutta että lähtisimme jossain vaiheessa iltaa pois.

Selvisi että lyhenne Stelk on Suomen Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälinen Veljesliitto. Kymmenkunta liikkeen jäsentä Jyväskylän suunnalta piti kokousta Levillä ja myös heillä oli tarkoitus jatkaa Norjan puolelle tunturivaellukselle seuraavana päivänä. Ovi oli auki, ilmoitus tilaisuudesta seinällä ja ehkä myös kävivät kutsumassa lisää ihmisiä mukaan, mutta vain me kaksi ”rohkeaa rouvaa” uskaltauduttiin mukaan. Sanoivat että eivät halua ketään ”käännyttää”, vain esitellä toimintaansa.

Tilaisuus eteni musiikin ja lyhyen rukouksen jälkeen siten että itse kukin kertoi omasta historiastaan mitä halusi. Useilla oli ollut ennen uskoon tuloa ongelmia alkoholin, työstressin jne kanssa. Parhaiten taisi jäädä mieleen haitarin soittajan pieni tarina. Hän kertoi että oli ollut kiireinen työssään ja paljon matkoilla. Avioliitosta silloin – ehkä 30 v. sitten – vain 10 v. poika. Sitten hänelle oli tullut matka Milanoon, jossa oli mennyt katsomaan Pyhä ehtoollinen –taulua ja tuli poikenneeksi viereiseen kirkkoon. Siellä hän oli kokenut että hänelle sanottiin: Etkö tiedä mitä varten olet maailmassa? Maailma on lapsia varten!

Hän oli lähettänyt vaimolleen kortin jossa oli kertonut: Olen saanut viestin… kerron kun tulen kotiin. Vuoden päästä perheeseen oli syntynyt tytär. Hän myös soitti ja lauloi laulun, jonka oli tehnyt tyttärensä häihin. Kaunis oli todella. (Toivoisinpa että minunkin mies olisi saanut tuollaisen viestin kymmeniä vuosia sitten!)

Niinhän siinä kävi, että kun kaikki (myös me rouvat jotain kerrottiin ajatuksistamme) olivat tarinansa kertoneet, kello oli jo 22.30! Ei enää jaksanut alkaa tansseihin tälläytymään. Seuraavana päivänä kyseltiin muilta millainen ilta oli ollut. Porukkaa oli ollut kovasti liikkeellä ja mukavaakin, mutta mielenkiintoinen ilta oli meilläkin. Ehkä hauskempaa kuin tansseissa (seinäruusuna…) – kuka tietää.

Hyvän illallisen jälkeen kävimme vähän kävelemässä ja sitten oltiin jo valmiita kokeilemaan unen tuloa. Ja tulihan se… aamulla taas aikainen herätys ja matka kääntyi takaisinpäin kohden Ruotsia ja Kiirunan kaivoskaupunkia.

Aamulla lähdettiin jo koti mielessä ajamaan etelää kohden. Maisema alkoi tasaantua melko pian Kiirunan jälkeen. Jällivaarassa poikkesimme myös ja sitten suuntana Tornio ja Raahe.

Aarrevalkea – lupaus sateen loppumisesta? Puroja ja koskia – ja niitä on paljon!

Kaiken kaikkiaan ajomatkaa tuli noin 1775 kilometriä (pienet ylimääräiset pyrähdykset lisäksi).

Kiitos kaikille mukavasta seurasta – erityisesti huonekaverille, matkanjohtajalle ja kuskille!!

Minä olin kotona kello 21.00. Mukava olla reissussa (matkailu avartaa…), mutta mukava nukkua omassakin sängyssä ja nauttia aamiaiseksi vaihteeksi kahvia ja näkkileipää ja päivälliseksi kuoriperunoita ja silliä!