TONTTU VUORIMIEHEN TARUNHOHTOISET JOULUMUISTELMAT JATKUVAT. JUOLUN ALLA 2011.
Tämä tarina on fiktiota, ei ihan totta kaikki
Lämpimässä pirtissä, Lohjanjärven rannalla keinahtelee kiikkutuoli hiljalleen hämärtyvässä joulukuun illassa. On mukava keinutella hiljalleen ja nauttia pirtin lämmöstä ja rauhasta, samalla seurailla Emäntä tontun puuhastelua. Näyttää keittelevän joulupuuroa. Pienehkö on Emäntä tontun pata, puuropata. Toista se oli ennen, siellä Raahessa.
Tonttu vuorimies muistaa ajan, kun yhdessä touhusi Reinilän Yrjön, Tuomaalan Olavin ja Kinnusen Antin kanssa suuren rautapadan hankkimiseksi. Saattoi siellä olla muitakin touhuamassa ja olikin, mutta eipä heitä kaikkia nyt äkkiseltään muista. Tarmokkaita henkilöitä kaikki, Raahelaiset. Ja muutkin tehtaan rakentajat.
Taisivat olla Saloistelaisia Tuomaala ja Kinnunen siihen aikaan. Tonttu vuorimies muistelee, että Saloinen piti yhdistää Raahen kaupunkiin. Oli helpompi kertoa suurille itämaan osaajille, että Raahelaisia ovat Rojuniemen rakentajat. Ja Rojuniemi on Raahessa. Ymmärsivät huonosti, itäisen maan osaajat Saloisten murretta.
Nenään tulee uunista paistetun joulutortun tuoksu. Vaimo on aloittanut joulun valmistelut. Joulun tunnelma tulee tuoksuista, puurosta, leipomisesta ja tietysti kinkusta. Kinkun tuoksua ei voita mikään.
Paitsi EMMAN rautainen jäljittelemättömän ihana raudan tuoksu. Emma on raahelainen kaunotar.
Siellä Emma valmistaa puuroa vuosikymmenten kokemuksella. Luotettava Emma. Vaikka saattoi Emma olla oikukaskin jos häntä ei kohdellut Hänelle kuuluvalla arvokkuudella.
Tonttu vuorimies pyyhkäisee silmiään, mikä niihin nyt tuli. Vetistävät mokomat, silmät. Sattuukin aina, että näin joulun alla, kun muistelee menneitä aikoja ja Raahen emmaa niin silmiin ottaa ja olo tuntuu haikealta.
Tonttu vuorimies muistelee kuinka nuori Emma lantio hehkun ja vartalon pinta mustana kiiltäen loisti jouluvalaistuksessa kuin ainakin nuori nainen parhaassa iässään. Kyllä hänen, Emman kanssa kelpasi elää ja touhuta. Sintteristä Emma tykkäsi erityisen paljon. Sitä sintteriä kului ja paljon. Itse sintteri valmistettiin sintraamolla. Raahen Seudusta Tonttu vuorimies oli lukenut, että lopettavat sintterin valmistuksen ja samalla koko sitraamon. Mitähän sille komealle savupiipulle tapahtuu. Tonttu vuorimies huokaa ja jatkaa mietiskelyään.
Ovat stailanneet Emmaa kesällä. Emmaa on ehostettu sisältä ja päältä. Emman vuotavia putkia on uusittu. Vuotaahan ne putket kun ikää tulee. Laakan Pekka piti emman putkista hyvää huolta silloin aikoinaan. Emman vyötäröä on ehostettu ja purukalusto uusittu. On kuulemma nykyisin kuin parikymppinen nainen pyntättynä. Pellettejä kuuluvat nyt syöttävän Emmalle. On mukamas parempaa evästä sintteriin verrattuna. Pysyvät linjat solakkana ja vatsa kunnossa. Ei kuumene yllättäen emma. Kyllähän emma saattoi käydä joskus tosi kuumana. Nuorena. Kokemattomia miehiä kun oli emmaa hoivaamassa.
Nyt Emmaa hoivailee uudet miehet. Pitäisivät hyvää huolta miehuuteni kuumimmasta naisesta, ettei pääsisi käymään kuten kävi eräänä joulun. Päästivät Emman vilustumaan pakkasella. Mokomatkin kauppatieteilijät. Eivät ymmärtäneet naisen sielunelämästä mitään. Lievä punastus nousee tonttu vuorimiehen kasvoille tilannetta muistellessaan.
Tonttu vuorimies kiikkuu hiljalleen, ummistaa silmänsä ja torkahtaa kesken muistelujaan.
”Tule nyt syömään joulupuuroa”, herättelee tonttumuori hellästi nukahtaneen miehensä. Puuro on valmista syötäväksi.
Arvoisa pikkujouluväki. Myös meille on tarjolla jouluruokaa. Olkaa hyvä ja nauttikaa pöydän antimista.
Raimo Haapakoski
