RAUTARUUKIN ELÄKELÄISET ry:n Pikkujoulussa 3.12.2009

Arvoisa pikkujouluväki.

Kun tulisi joulu ja saisi yölläkin syödä. Tämän leikkimielisen lausahduksen sain lapsena kuulla jonkun naapurin tai isäni lausumana. Tämä humoristinen sanonta johtui ehkä ajasta, jolloin oli puute kaikesta. Niin ruuasta kuin vaatteistakin. Elettiinhän sodan jälkeistä aikaa. Aikaa jonka minä muista. Kaikki oli kortilla. Korttiannokset olivat pieniä. Elintarvikkeita oli rajoitetusti. Kahvi oli kullan arvoista. Elettiin säännöstelytaloudessa. Suomi maksoi sotakorvauksia.

Vaikka kaikesta oli pulaa, tuntuu ainakin jälkeenpäin, että ihmisillä oli aikaa toisilleen, myös muulloinkin kuin vain jouluna. Pistäydyttiin naapureissa tai kyläkaupassa kuulemassa ja kertomassa kylän kuulumiset. Kyläkaupan merkitys oli muutakin kuin toimia kauppana. Kauppareissulla ihmiset tapasivat toisensa. Pienellä syrjäkylällä tiedettiin ja tunnettiin lähes kaikkien kyläläisten elämäntilanteet. Niin lehmän poikimiset kuin emännän tilanne kohollaan olevasta esiliinasta. Kyläkaupat on hävitetty supermarkettien tieltä.

Kun miehiä ja naisia oli koolla jossakin talossa kääntyi puhe hyvin usein sotamuistoihin. Yhteinen, yhdessä koettu lähihistoria yhdisti kyläläisiä.

Ehkä näistä yhteisistä kokemuksista johtuen naapurin auttaminen oli itsestään selvyys. Kun apua tarvittiin, niin naapuriapu oli lähellä. Talkoohenki oli voimissaan. Ketään ei jätetty yksin ongelmiensa kanssa.

Myötäelämistä riitti kaikille ja kaikilta.

Tuntuu siltä, että tämän päivän suomessa on unohtunut inhimillisyys, toisen ihmisen huomioiminen ja auttaminen, naapurien kuunteleminen. Eriarvoisuus yhteiskunnassamme kasvaa huolestuttavasti. Myös muussakin kuin taloudellisessa mielessä.

Elämme optiotaloudessa jossa palkitaan johtajat, ministerit, kansanedustajat ja muut pelurit. Joskus kyseenalaisestikin. Tästä olemme viime aikoina saaneet uutisista kuulla. Tulee mieleen ajatus ettei keneenkään eikä mihinkään voi enää luottaa. Luottaa aikana, jolloin tarvitaan suoraselkäistä toimintaa talouden elvyttämiseksi.

Mahtava lottopottikin on pientä suuryritysten jakamiin palkkioihin verrattuna. Tuntuu usein siltä ettei perinteistä työtä enää arvosteta.

Me nykyiset eläkeläiset olemme kansanosa joka on tottunut tekemään oikeaa työtä. Elanto on ansaittu raskasta työtä tekemällä. Mitään ei ole saatu lahjaksi. Työ on ollut meille elämän sisältö. Olemme olleet ehkä liiankin työkeskeisiä. Olemme tehneet työtä, jolla Suomi on nostettu hyvinvointivaltioiden kärkipäähän maailmassa ja olemme samalla maksaneet omat eläkkeemme.

Me olemme eläkkeemme ansainneet. Kymmenien työvuosien aikana työllä ansaitsemamme eläke kuuluu meille. Nautitaan eläkkeellä olosta, eletään tätä meneillä olevaa hyvää hetkeä vailla pienintäkään syyllisyydentunnetta siitä, että olemmeko oikeutettuja tähän.

Tänään vietämme pikkujoulua hyvän ohjelman ja tietenkin hyvän jouluruokailun merkeissä. Me jos kukaan olemme juhlamme ansainneet. Juhlitaan, kun on juhlimisen aika.

Nyt on juhlan aika.

HYVÄÄ PIKKUJOULUA KAIKILLE.

Raimo Haapakoski