{"id":642,"date":"2009-12-10T15:15:01","date_gmt":"2009-12-10T13:15:01","guid":{"rendered":"http:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/?p=642"},"modified":"2021-11-01T11:08:48","modified_gmt":"2021-11-01T09:08:48","slug":"pikkujoulupuhe-2009","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/?p=642","title":{"rendered":"Pikkujoulupuhe 2009"},"content":{"rendered":"

RAUTARUUKIN EL\u00c4KEL\u00c4ISET ry:n Pikkujoulussa 3.12.2009<\/span><\/span><\/p>\n


\n<\/span><\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Arvoisa pikkujouluv\u00e4ki.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Kun tulisi joulu ja saisi y\u00f6ll\u00e4kin sy\u00f6d\u00e4. T\u00e4m\u00e4n leikkimielisen lausahduksen sain lapsena kuulla jonkun naapurin tai is\u00e4ni lausumana. T\u00e4m\u00e4 humoristinen sanonta johtui ehk\u00e4 ajasta, jolloin oli puute kaikesta. Niin ruuasta kuin vaatteistakin. Elettiinh\u00e4n sodan j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa. Aikaa jonka min\u00e4 muista. Kaikki oli kortilla. Korttiannokset olivat pieni\u00e4. Elintarvikkeita oli rajoitetusti. Kahvi oli kullan arvoista. Elettiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelytaloudessa. Suomi maksoi sotakorvauksia.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Vaikka kaikesta oli pulaa, tuntuu ainakin j\u00e4lkeenp\u00e4in, ett\u00e4 ihmisill\u00e4 oli aikaa toisilleen, my\u00f6s muulloinkin kuin vain jouluna. Pist\u00e4ydyttiin naapureissa tai kyl\u00e4kaupassa kuulemassa ja kertomassa kyl\u00e4n kuulumiset. Kyl\u00e4kaupan merkitys oli muutakin kuin toimia kauppana. Kauppareissulla ihmiset tapasivat toisensa. Pienell\u00e4 syrj\u00e4kyl\u00e4ll\u00e4 tiedettiin ja tunnettiin l\u00e4hes kaikkien kyl\u00e4l\u00e4isten el\u00e4m\u00e4ntilanteet. Niin lehm\u00e4n poikimiset kuin em\u00e4nn\u00e4n tilanne kohollaan olevasta esiliinasta. Kyl\u00e4kaupat on h\u00e4vitetty supermarkettien tielt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun miehi\u00e4 ja naisia oli koolla jossakin talossa k\u00e4\u00e4ntyi puhe hyvin usein sotamuistoihin. Yhteinen, yhdess\u00e4 koettu l\u00e4hihistoria yhdisti kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ehk\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 yhteisist\u00e4 kokemuksista johtuen naapurin auttaminen oli itsest\u00e4\u00e4n selvyys. Kun apua tarvittiin, niin naapuriapu oli l\u00e4hell\u00e4. Talkoohenki oli voimissaan. Ket\u00e4\u00e4n ei j\u00e4tetty yksin ongelmiensa kanssa.<\/span><\/p>\n

My\u00f6t\u00e4el\u00e4mist\u00e4 riitti kaikille ja kaikilta.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suomessa on unohtunut inhimillisyys, toisen ihmisen huomioiminen ja auttaminen, naapurien kuunteleminen. Eriarvoisuus yhteiskunnassamme kasvaa huolestuttavasti. My\u00f6s muussakin kuin taloudellisessa mieless\u00e4.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

El\u00e4mme optiotaloudessa jossa palkitaan johtajat, ministerit, kansanedustajat ja muut pelurit. Joskus kyseenalaisestikin. T\u00e4st\u00e4 olemme viime aikoina saaneet uutisista kuulla. Tulee mieleen ajatus ettei keneenk\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n voi en\u00e4\u00e4 luottaa. Luottaa aikana, jolloin tarvitaan suoraselk\u00e4ist\u00e4 toimintaa talouden elvytt\u00e4miseksi.<\/span><\/p>\n

Mahtava lottopottikin on pient\u00e4 suuryritysten jakamiin palkkioihin verrattuna. Tuntuu usein silt\u00e4 ettei perinteist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 en\u00e4\u00e4 arvosteta.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Me nykyiset el\u00e4kel\u00e4iset olemme kansanosa joka on tottunut tekem\u00e4\u00e4n oikeaa ty\u00f6t\u00e4. Elanto on ansaittu raskasta ty\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ei ole saatu lahjaksi. Ty\u00f6 on ollut meille el\u00e4m\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6. Olemme olleet ehk\u00e4 liiankin ty\u00f6keskeisi\u00e4. Olemme tehneet ty\u00f6t\u00e4, jolla Suomi on nostettu hyvinvointivaltioiden k\u00e4rkip\u00e4\u00e4h\u00e4n maailmassa ja olemme samalla maksaneet omat el\u00e4kkeemme.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Me olemme el\u00e4kkeemme ansainneet. Kymmenien ty\u00f6vuosien aikana ty\u00f6ll\u00e4 ansaitsemamme el\u00e4ke kuuluu meille. Nautitaan el\u00e4kkeell\u00e4 olosta, elet\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 meneill\u00e4 olevaa hyv\u00e4\u00e4 hetke\u00e4 vailla pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n syyllisyydentunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 olemmeko oikeutettuja t\u00e4h\u00e4n. <\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n viet\u00e4mme pikkujoulua hyv\u00e4n ohjelman ja tietenkin hyv\u00e4n jouluruokailun merkeiss\u00e4. Me jos kukaan olemme juhlamme ansainneet. Juhlitaan, kun on juhlimisen aika. <\/span><\/p>\n

Nyt on juhlan aika.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

HYV\u00c4\u00c4 PIKKUJOULUA KAIKILLE.<\/span><\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Raimo Haapakoski\"raimoh\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

RAUTARUUKIN EL\u00c4KEL\u00c4ISET ry:n Pikkujoulussa 3.12.2009 \u00a0 Arvoisa pikkujouluv\u00e4ki. \u00a0 Kun tulisi joulu ja saisi y\u00f6ll\u00e4kin sy\u00f6d\u00e4. T\u00e4m\u00e4n leikkimielisen lausahduksen sain lapsena kuulla jonkun naapurin tai is\u00e4ni lausumana. T\u00e4m\u00e4 humoristinen sanonta johtui ehk\u00e4 ajasta, jolloin oli puute kaikesta. Niin ruuasta kuin vaatteistakin. Elettiinh\u00e4n sodan j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa. Aikaa jonka min\u00e4 muista. Kaikki oli kortilla. Korttiannokset olivat pieni\u00e4. Continue reading →<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[8],"class_list":["post-642","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-tapaamiset"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/642","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=642"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/642\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":644,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/642\/revisions\/644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=642"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=642"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=642"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}