{"id":1655,"date":"2013-09-27T09:09:47","date_gmt":"2013-09-27T07:09:47","guid":{"rendered":"http:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/?p=1655"},"modified":"2021-11-01T11:09:44","modified_gmt":"2021-11-01T09:09:44","slug":"pykeijan-matka-2013","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/?p=1655","title":{"rendered":"Pykeijan matka 2013"},"content":{"rendered":"

Rautaruukin El\u00e4kel\u00e4isten ruskamatka Pykeijan kyl\u00e4\u00e4n 16.9.-19.9.2013<\/strong><\/p>\n

Maanantaina 16.9-13 suuntaa bussi kohti pohjoista. Bussi on lastattu t\u00e4yteen iloisilla ja nuorekkailla Rautaruukin El\u00e4kel\u00e4isten j\u00e4senill\u00e4. Odotukset ovat kaikilla odottavat, n\u00e4hd\u00e4 lapin ruska kauneimmillaan. My\u00f6s Pykeijan kyl\u00e4 Varangin vuonossa Norjan puolella kiinnostaa kovasti.<\/p>\n

Matkaamme Rovaniemen kautta Luostolle Ametistikylpyl\u00e4\u00e4n. Luosto oli v\u00e4lietappi matkalla pohjoiseen. Ametistikaivoksella emme t\u00e4ll\u00e4 kertaa k\u00e4yneet. Tutustuimme luoston maisemiin ja hotellin palveluihin. Taisipa joku laulaa karaokeja illan aikana.<\/p>\n

Tiistaiaamuna jatkoimme matkaa Tankavaaraan, tutustuen kultamuseoon paikallisen oppaan johdolla. Paljon on lapioitu Lemmenjoen hiekkaa kultahipun toivossa. Monenlaista tarinaa ja kohtaloa k\u00e4tkeytyy lapin kultamaille.<\/p>\n

Matka jatkui Saarisel\u00e4n kautta Kaunisp\u00e4\u00e4lle. Pieni kahvitauko on aina paikallaan matkalla pohjoiseen. Ja tietysti piti katsella l\u00f6ytyyk\u00f6 sopivia matkamuistoja Kaunisp\u00e4\u00e4n myym\u00e4l\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Pohjoinen kutsuu kohti Inaria. Hotelli Inarissa nautitun p\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen ei j\u00e4\u00e4ty lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n vaan suuntasimme kulkumme laivaristeilylle Inarij\u00e4rvelle. Ukonkivi, lappalaisten seitakivi oli kohteenamme. Matkaa Inarista on 13 km k\u00e4yntikohteeseemme.<\/p>\n

Ukonkivi oli aikoinaan saamelaisten pyh\u00e4 uhripaikka. Saarella on korkeutta noin 30 metri\u00e4, leveytt\u00e4 50 metri\u00e4 ja pituutta 100 metri\u00e4. Inarinj\u00e4rvi on kolmanneksi suurin j\u00e4rvemme. Pinta-ala on n. 1084 neli\u00f6kilometri\u00e4, leveytt\u00e4 50 km ja pituutta noin 80 km. Syvin kohta j\u00e4rvess\u00e4 on 95 metri\u00e4.<\/p>\n

Matkamme jatkui keskiviikkona kohti Norjaa. Matkalla poikkesimme Sevettij\u00e4rvelle. Kolttien perinnetaloon ja -hautausmaahan tutustuen. Kauniita j\u00e4k\u00e4l\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4llystettyj\u00e4 hautakumpuja hyvin hoidetulla hautausmaalla.<\/p>\n

Lapin ruska oli kauneimmillaan. Tunturien rinteet loistivat keltaisena lapin koivujen v\u00e4ritt\u00e4ess\u00e4 maisemia. Kirkasvetiset purot t\u00e4ydensiv\u00e4t n\u00e4kymi\u00e4. Kolttak\u00f6ng\u00e4s Neideniss\u00e4 pidetyn kahvittelutauon j\u00e4lkeen matkamme jatkui kohti Pykeijan kyl\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4meren rannalle.<\/p>\n

Pykeija<\/strong> tai Pykeij\u00e4<\/strong> on pieni kalastajakyl\u00e4 Pohjois-Norjassa, Etel\u00e4-Varangin kunnassa, Varanginvuonon rannalla. Pykeija k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Bug\u00f8yan saaren ja sit\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olevan mantereeseen kuuluvan Bug\u00f8ynesin niemen. Kyl\u00e4n asukkaista suurin osa osaa suomen kielen murretta kveeni\u00e4. Norjan kieli on kuitenkin yleistynyt kotikielen\u00e4 ja suomen kielen taito on katoamassa. P\u00e4\u00e4osa asukkaista on 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Suomen Lapista k\u00f6yhyytt\u00e4 ja n\u00e4lk\u00e4\u00e4 pakoon l\u00e4hteneen siirtolaisjoukon j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. Kyl\u00e4 s\u00e4\u00e4styi sodan tuhoilta ja suomalaiset saivat kalastaa kyl\u00e4ss\u00e4\u00e4n rauhassa 1960-luvulle asti, jolloin sinne valmistui ensimm\u00e4inen tie.<\/p>\n

Kyl\u00e4n hautausmaalla kasvaa erikoislaatuinen rauhoitettu kasvi, Siperian Sinilatva. Kasvia ei tavata miss\u00e4\u00e4n muualla. On kulkeutunut ilmeisesti laivojen mukana Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Pykeija on nykyisin t\u00e4rke\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskokoisen kuningasravun pyynnin ja kasvatuksen keskus. Kyl\u00e4ss\u00e4 on runsaat pari sataa asukasta.<\/p>\n

Kaksi kauppaa ja posti<\/strong> palvelevat niin matkailijoita kuin kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4kin. Paikallista l\u00e4hiruokaa ovat kuningasrapu, erilaiset kalat ja norjalainen ruskehtava kutunjuusto.<\/p>\n

Poikkesipa kyl\u00e4n luonto-opas juttelemaan kanssamme kertoillen hauskalla tavalla kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Matka jatkui Tenojoki-vartta Utsjoen kyl\u00e4n kautta Utsjoen kirkkotuville. Kirkkotuvat ovat vanhoja saamelaisten sukujen omistamia\u00a0tupia, joissa y\u00f6vyttiin ja asuttiin suurten kirkkopyhien aikaan. Tuvat ovat per\u00e4isin 1800-luvun alusta. Kirkkotupa-alue oli ennen Utsjoen keskeisimpi\u00e4 paikkoja, ja viel\u00e4\u00a01930-luvulla se oli ahkerassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Ruska ja kauniit Tenojoen maisemat hiveliv\u00e4t silmi\u00e4 koko matkan ajan kohti Inaria. Valokuvaajana toiminut Martti totesikin, ett\u00e4 keltaista v\u00e4ri\u00e4 on tullut kameraan runsaasti.<\/p>\n

Torstaina heti aamiaisen j\u00e4lkeen j\u00e4timme Inarin ja suuntasimme auton kohti Sodankyl\u00e4\u00e4. Sodankyl\u00e4ss\u00e4 tutustuimme vanhaan kirkkoon ja Alarieston taidemuseoon.<\/p>\n

Sodankyl\u00e4n vanha kirkko<\/strong> on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Kirkko on rakennettu vuonna 1689 Kuninkaallisen Majesteetin kustannuksella. Sodankyl\u00e4n kirkko oli vasta kolmas Kemin Lappiin rakennettu kirkko<\/p>\n

Kirkkoon mahtuu noin 220 ihmist\u00e4. 1700-luvun hengess\u00e4 kirkon lattian alle on haudattu arvokkaita henkil\u00f6it\u00e4. Muumiona parhaiten on s\u00e4ilynyt pariviikkoinen kirkkoherran poika Abraham Cajander.<\/p>\n

Halukkaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kurkistamaan lattialankkujen raosta erottuvaa muumiota.<\/p>\n

Andreas Alariesto<\/strong> (1900-1989)oli taiteilijaSompiolta,Lapista. Lapin maisemat, kertomukset ja perinteet el\u00e4v\u00e4t voimakkaina h\u00e4nen maalauksissaan. Alarieston tuotantoon kuuluvat my\u00f6s erilaiset pienoismallit, niihin liittyv\u00e4t veistokset sek\u00e4 valokuvaus.Tukkimiehen\u00e4, kalastajana ja talonmiehen\u00e4 toiminut Andreas Alariesto oli itseoppinut taiteilija. H\u00e4n ei ollut saanut lainkaan taideopetusta. Alariestosta tuli kuuluisa 1970-luvulla. H\u00e4nen oma motivaationsa maalaamiseen oli perinteen tallettamisessa. Alariestolle ominainen naivistinen tyyli oli alkanut saada enemm\u00e4n tilaa 1950-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen virallisen n\u00e4yttelyn Alariesto j\u00e4rjesti 1976 Helsingiss\u00e4 ja Rovaniemell\u00e4, jolloin h\u00e4nell\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4 jo 75 vuotta.<\/p>\n

Retkemme ympyr\u00e4 sulkeutuu Rovaniemell\u00e4, napapiirill\u00e4. Jouluravintolassa nautitun lounaan j\u00e4lkeen tutustuimme oikeaan joulupukin maahan. Ehtiv\u00e4tp\u00e4 er\u00e4\u00e4t istahtaa itse joulupukin polvelle.<\/p>\n

N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 hyvin olivat pukin apulaiset varautuneet tulevaan jouluun. Kaupat pullistelivat lahjatavaroiden paljoudesta.<\/p>\n

Matkamme jatkuu Ranuan ja Pudasj\u00e4rven kautta Ouluun. Kuljettajamme kokemuksen mukaan oli rauhallisempi ajella ko. reitti\u00e4.<\/p>\n

Raahessa olimme hiukan etuajassa niin kuin olimme koko retkemme aikana. Kiitokset kuljettaja Kari Kivel\u00e4lle ja matkan j\u00e4rjestelyist\u00e4 vastanneelle Kirsti Uhlgrenille. Hyvin suunniteltu ja toteutettu matka.<\/p>\n

\"ryhmakuva\"<\/a><\/p>\n

\"ruskan<\/a><\/p>\n

\"ruskan<\/a><\/p>\n

Kirjoitus:\u00a0 Raimo Haapakoski<\/p>\n

Kuvat:\u00a0 Martti Riikola<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rautaruukin El\u00e4kel\u00e4isten ruskamatka Pykeijan kyl\u00e4\u00e4n 16.9.-19.9.2013 Maanantaina 16.9-13 suuntaa bussi kohti pohjoista. Bussi on lastattu t\u00e4yteen iloisilla ja nuorekkailla Rautaruukin El\u00e4kel\u00e4isten j\u00e4senill\u00e4. Odotukset ovat kaikilla odottavat, n\u00e4hd\u00e4 lapin ruska kauneimmillaan. My\u00f6s Pykeijan kyl\u00e4 Varangin vuonossa Norjan puolella kiinnostaa kovasti. Matkaamme Rovaniemen kautta Luostolle Ametistikylpyl\u00e4\u00e4n. Luosto oli v\u00e4lietappi matkalla pohjoiseen. Ametistikaivoksella emme t\u00e4ll\u00e4 kertaa k\u00e4yneet. Tutustuimme Continue reading →<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1655","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1655","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1655"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1655\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1657,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1655\/revisions\/1657"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1655"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1655"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/rautaruukinelakelaiset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1655"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}